Inkluusiokäsikirja frisbeegolfseuralle

Johdanto

Inkluusio on ajankohtainen aihe yhteiskunnassamme. Me kaikki haluamme – ja meidän tulee voida – osallistua tasa-arvoisesti elämän eri osa-alueille. Kyseessä on jatkuva prosessi, joka vaatii monien tahojen yhteistyötä. Jokainen pieni askel tekee yhteiskunnastamme oikeudenmukaisemman ja elämänläheisemmän kaikille.

Tämä koskee myös liikuntaa ja frisbeegolfia sen osana. Tämä opas on suunnattu seuroille ja järjestöille, tarjoten suuntaa ja lähtökohtia inklusiivisen toiminnan kehittämiseksi lasten ja nuorten frisbeegolfissa.

Aiheen monimutkaisuuden vuoksi tämä opas ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan esittelee mahdollisuuksia, työkaluja ja strategioita inklusiivisten käytänteiden aloittamiseen.

Mikä on inkluusio?

Inkluusio on alun perin luonnontieteiden käsite ja pohjaa ajatukseen, että suurempi kokonaisuus sisältää osajoukkoja. Kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä se viittaa ihmisryhmien tasavertaiseen pääsyyn yhteiskunnan rakenteisiin. Inklusiivisessa ajattelussa ratkaisevaa on integraation muoto – sen tulisi mahdollistaa kaikkien tasavertainen osallistuminen elämän eri osa-alueille (koulutus, työ, vapaa-aika, yksityiselämä). Tähän pyritään riippumatta fyysisistä tai henkisistä rajoitteista, lähtökohdista tai yksilöllisistä eroista.

Inkluusio sekoitetaan usein pelkästään vammaisten integrointiin, vaikka se on vain yksi osa-alue. Yhteiskunnallista eriytymistä voi syntyä monista syistä, joista tärkeitä ovat mm.

  • sosioekonominen tausta
  • vammaisuus
  • sukupuoli ja -identiteetti
  • sukupolvien kirjo
  • uskonto ja maailmankatsomus
  • etninen tausta ja kansallisuus sekä
  • seksuaalinen suuntautuminen.

Inkluusio liikunnassa – soveltava liikunta

Liikunnan inkluusiolla tarkoitetaan yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua ja päästä liikunnan myönteisten vaikutusten piiriin. Mainitut erot voivat kuitenkin muodostaa käytännön esteitä osallistumiselle. Tavoitteena tulee olla näiden esteiden tunnistaminen ja niiden poistaminen strategioiden avulla – tai ainakin madaltaminen.

Inkluusio lasten frisbeegolfissa

Frisbeegolfin luonne yksilölajina, johon pääsee mukaan matalalla taloudellisella ja fyysisellä kynnyksellä, mahdollistaa monipuolisen ja saavutettavan osallistumisen jo hyvin nuorena. Mahdollisuudet inklusiiviseen toimintaan riippuvat kuitenkin aina myös toimintaympäristön rakenteista. Täysin esteetöntä ei toiminnan ja harjoituspaikkojen tarvitse olla, mutta jo se, että joku aiemmin sivuun jäänyt pääsee mukaan, on askel eteenpäin. Usein luovuus ja joustava asenne mahdollistavat osallistumisen.

Tavoitteena on yhdenvertainen osallistuminen mahdollisimman laajalle joukolle erilaisia lapsia, jotka eivät ilman soveltavia ratkaisuja voisi osallistua.

Käytännön esimerkkejä osallistavista kohderyhmistä

  • Maahanmuuttajataustaiset lapset
  • Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat
  • HLBTQIA+-nuoret
  • Vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret

Inkluusion tavoitteet tuntuvat joskus haastavilta, mutta jo pienillä kulttuurillisilla ja toiminnallisilla muutoksilla saavutetaan paljon – myös paikallisesti.

Tämän oppaan tavoitteena on rohkaista kokeilemaan frisbeegolfia työkaluna kohti osallistavampaa ja oikeudenmukaisempaa urheilumaailmaa sekä vaikuttamaan positiivisesti myös muihin saman yhteisön osa-alueisiin, vaikka pienessä mittakaavassa. Inklusiiviseen toimintaan johtavat ratkaisut voivat olla täysin yksilöllisiä – toistaiseksi inklusiiviselle yksilöurheilulle ei ole olemassa valmista menestyskaavaa.

DISCKids Erasmus+-hankkeessa pyritään yhdessä osallistuvien seurojen ja järjestöjen kanssa kehittämään ja toteuttamaan käytännöllisiä ratkaisuja.

Ensiaskeleet inklusiiviseen lasten frisbeegolfiin

Tilannekuvan laatiminen

Aloita arvioimalla oman seuran tai toiminnan nykytilanne:

  • Kuinka inklusiivista toiminta jo on?
  • Mitä esteitä ja mahdollisuuksia on?
  • Onko seurassa jo oleamassa hyödyntämättömiä resursseja?

Seurassa voi jo olla osaamista tai resursseja muista hankkeista, lajeista tai henkilöiltä, joilla on kontakteja tai kokemusta inklusiivisilta toiminnan aloilta. Tällöin kannattaa aloittaa näistä ja hyödyntää syntyviä synergioita. Olisi suositeltavaa dokumentoida nykytilanne, jotta oma kehitys tulisi näkyväksi ja mahdolliset kehityskohteet voitaisiin mitata. Näin inklusiivinen kehitys ei ole pelkästään suoraan osallistuvien vastuulla, vaan voi toimia esimerkkinä myös seuraaville toimijoille. Positiiviset tulokset ja kehitys ovat myös luonnollinen syy levittää tietoa ja juhlistaa saavutuksia.

Alkuvaiheen kartoitus voidaan järjestää työpajana useiden kiinnostuneiden tahojen kesken. Inklusiivisten rakenteiden luominen ja elvyttäminen voi näin muodostua seuran yhteiseksi toiminnaksi ja samalla vahvistaa seuran identiteettiä.

Kysymyksiä voivat olla mm.:

  • Mikä on oma käsityksesi inkluusiosta tai kokemuksesi aiemmista projekteista?
  • Mitä osallistumismahdollisuuksia on jo tarjolla (esteettömät tilat, sosiaalitariffit, monikieliset ohjaajat)?
  • Mikä näistä inkluusion osa-alueista sopii parhaiten seurasi profiiliin tai kiinnostuksen kohteisiin?
  • Onko seurassi vielä ottamatta esille konkreettisia ideoita inkluusion edistämiseksi?
  • Onko seurassa tai lähiympäristössäsi yhteyshenkilöitä, mahdollisesti asiantuntijoita, jotka voisivat tukea sinua inkluusioon liittyvissä kysymyksissä tai prosesseissa?

Tavoitteiden asettaminen

Kun nykytilanne ja tuleva inkluusiopotentiaali on kartoitettu, voidaan asettaa ensimmäiset tavoitteet. Nyt tulisi olla selvää, miten seura voi ryhtyä mukaan lasten inklusiiviseen frisbeegolfiin. Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää olla laatimatta liian kunnianhimoisia suunnitelmia. Liian suurten tavoitteiden asettaminen voi nopeasti johtaa turhautumiseen, jos niiden saavuttaminen vaikuttaa liian vaikealta tai kaukaiselta.

Pienet alkuvaiheen tavoitteet, joilla on hallittavissa oleva aikataulu, ylläpitävät todennäköisemmin motivaatiota, mikäli ne voidaan saavuttaa onnistuneiden pienten askelten kautta. Suositeltavaa on asettaa tavoitteet viikkojen tai kuukausien aikajänteelle.

Alkuvaiheen tavoitteina voisivat olla esimerkiksi:

  • Uusien kohderyhmien tavoittaminen (esim. viestintä nuorisotilojen, pakolaiskeskusten kanssa)
  • Tapahtumat, joissa painotetaan tiettyjä inkluusion osa-alueita
  • Yhteistyö tahojen kanssa, jotka jo toimivat inklusiivisesti (esim. erityisliikunnan järjestöt)
  • Menetelmien kehittäminen koulutusten tai asiantuntijoiden tuella

Inklusiivisen seuratoiminnan kolme osa-aluetta

Kaikki kehitys rakentuu kolmelle ulottuvuudelle:

  • Omaan inklusiiviseen kulttuuriin
  • Inklusiivisiin rakenteisiin
  • Osallistaviin toimintatapoihin

Inklusiivisen työn onnistuminen riippuu näiden kolmen osa-alueen tasapainosta ja vuorovaikutuksesta. Tämä tarkoittaa, että prosessin aikana tulee jatkuvasti tapahtumaan muutoksia kaikilla kolmella tasolla. Nämä muutokset ovat positiivisia ja keskeisiä koko inklusiivisen prosessin kannalta.

Kulttuuri, rakenteet ja käytännöt

Seurakulttuuri määrittää tapamme toimia urheiluseurassa. Yhteiset arvot koetaan ja elävät tämän kulttuurin sisällä. Kulttuuri toimii suuntaa-antavana kaikilla ohjelman tasoilla ja edustaa perustavia arvoja. Inkluusio voi muodostua osaksi tätä yhteistä kulttuuria. Tätä varten on hyödyllistä viestiä tietoisesti seuran kulttuurisiesta suuntaviivoista. Inklusiivisen seuratyön onnistumisen kannalta olisi ihanteellista, että kaikki toimijat tuntevat, jakavat ja levittävät näitä yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Prosessissa, jossa luodaan inklusiivista seurakulttuuria, tulisi säännöllisesti pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:

  • Miten haluamme rakentaa ja vakiinnuttaa aktiivisen tervetulleeksi toivottavan kulttuurin?
  • Viestimmekö inklusiivisuudesta sekä sisäisesti että ulkoisesti ja annammeko aiheelle riittävästi tilaa?
  • Onko seurassa yhteisymmärrys siitä, miten inkluusio liitetään osaksi toimintaamme?
  • Kokevatko kaikki toimintaan osallistuvat olonsa mukavaksi ja tasa-arvoisiksi toimijoiksi?
  • Näemmekö inkluusion haasteet myönteisenä mahdollisuutena luoda kaikille oikeudenmukaisempi ja parempi toimintaympäristö?
  • Heijastaako ohjelman inklusiivinen suunta myös seuran yhteistä tavoitetta käytännössä?

Inklusiivisten rakenteiden kehittäminen ja vakiinnuttaminen nykyisten rinnalle ei vaadi välttämättä merkittävää lisäpanostusta. Seurassanne on varmasti jo olemassa infrastruktuuri ja vastuunjakokäytännöt ja tarvittavat prosessit toiminnan pyörittämiseen, joita voidaan tässä vaiheessa soveltaa inkluusion erityisvaatimuksiin. Tässä muutamia ehdotuksia ja esimerkkejä siitä, miten tätä voi toteuttaa:

  • Nimeä vastuuhenkilö inkluusioasioille. Hän toimii yhteyshenkilönä ja valvoo toiminnan toteutumista ja kehittämistä. Hän voi näin helpottaa muiden vastuuta ja tarvittaessa puuttua myös ohjaavassa tai valvovassa roolissa.
  • Perusta pysyvät inklusiiviset tiedotuskanavat ulkoista viestintää varten, jotta tavoitat suoraan myös nykyisen yleisön ulkopuoliset henkilöt. On tärkeää käyttää mahdollisimman esteetöntä ja esteettömyyden periaatteet huomioivaa viestintää.
  • Järjestä jatkuvaa koulutusta toiminnan järjestäjille. Inkluusio tulisi olla pysyvä osa aihekokonaisuutta.
  • Poista fyysiset esteet toimintapaikoilta. Tämä voi tarkoittaa monia asioita eikä rajoitu pelkkään pyörätuoliramppiin. Esimerkiksi erillisten pukuhuonetilojen luominen voi helpottaa uskonnollisten tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien osallistumista.
  • Suunnittele inklusiivista viestintää osallistujien kanssa. Käyttävätkö kaikki ymmärrettävää ja syrjimätöntä kieltä?
  • Laadi resurssikokoelma kaikille toimintaan osallistuville. Opitut asiat ja saavutukset tulisi aina dokumentoida tulevaisuutta varten.
  • Kaikki tarjonta ei sovi kaikille. Siksi inklusiiviseen prosessiin kuuluu myös oman tarjonnan rajojen tunnistaminen ja hyväksyminen.

Kehitä omat inklusiiviset käytännöt

Käytännöt syntyvät kulttuurin ja rakenteen pohjalta. Inkluusiossa nämä käytännöt mukautuvat kaikkien osallistujien tarpeisiin, ja siksi toiminnan toteutuksessa tarvitaan joustavuutta. Tässä joitakin ehdotuksia seuran käytäntöihin:

  • Modulaarinen harjoittelu, eli harjoitukset, jotka ovat helposti mukautettavissa ja soveltuvat lasten erilaisille taidoille.
  • Jos käy ilmi, että harjoitukset tai pelit eivät ole kaikkien saavutettavissa tai motivoivia, on järkevää väliaikaisesti jakaa tai järjestää ryhmä uudelleen osallistujien taitojen ja mieltymysten mukaan. Tämä kokemus voi johtaa perustavanlaatuiseen joustavuuteen heterogeenisten ryhmien käsittelyssä.
  • Varmista kunnioittava ja syrjimätön käytös kaikilla tasoilla, sekä osallistujille puhutessa että lasten kesken. Tässä korostuu ohjaajien moderointi- ja roolimallitehtävä.
  • Solmi suhteita muiden seurojen kanssa, joilla on jo kokemusta inkluusiosta, ja järjestä kokemusten vaihtoa. Kokemuksien ei välttämättä tarvitse liittyä frisbeegolfiin, sillä monia oppeja voi soveltaa lajista riippumatta erityisesti lasten urheilun alueella.
  • Etsi mahdollisuuksia jatkokoulutukseen esimerkiksi asiantuntijaorganisaatioiden (kuten vammaisurheiluseurojen) tai lasten ja nuorten oppilaitosten kautta.
  • Selvitä rahoitusmahdollisuuksia inklusiiviseen toimintaan ja rakenteiden kehittämiseen yhdistysten ja säätiöiden kautta, ja hae apua rahoituksen hakemiseen.

Inkluusio ei ole myöskään erillinen aihe arjen käytännöissä, vaan se tapahtuu monien tekijöiden vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnan kokonaisuudessa. On toivottavaa sitoutua pysyvästi ohjelman toteutukseen ja sopeuttaa sitä jatkuvasti olosuhteiden mukaan.

Loppusanat

Tämän oppaan avulla haluamme tutustuttaa seurat inkluusioon rikastavana ja vahvistavana mahdollisuutena. Inkluusion integroiminen seuran frisbeegolftoimintaan voi olla enemmän kasvun ja kehityksen mahdollisuus lasten ja nuorten urheilun alueella kuin ylitsepääsemätön tehtävä.

Inkluusion polku johtaa lasten laajempaan osallistumiseen urheiluun ja erityisesti frisbeegolfiin. Ennen kaikkea pienet askeleet ja kärsivällisyys tekevät suurimman osan frisbeegolfin nuorisotoiminnan ja inklusiivisen seuratyön kehityksestä. Tälle polulle lähteminen vaatii rohkeutta, mutta on sen arvoista inklusiivisessa urheilumaailmassa, johon kaikki lapset ovat tervetulleita.

Lähteitä

  • Boban & Hinz, Index for Inclusion (2003)
  • Index for inclusion in and through sport, German Disabled Sports Association and National
  • Paralympic Committee (DBS) e.V (2014)
  • 4 Layers of Diversity according to Gardenswartz, L. and Rowe, A. (2003)
  • United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities (2007
  • DiscKids Erasmus+ -hanke 2024-2025